Pentti Parkkila on saanut luvan ja halun välittää

18.12.2014 06:00 Minna Siilasvuo


TARONIEMI – Lappeassa syntynyt, mutta vähitellen alavirtaan lipunut Pentti Parkkila lähti kansakoulun käytyään metsätöihin isän ja hevosen kanssa. 14-vuotiaana aikamiesten työt tuntuvat hienolta hommalta, mutta kovan pakkastalven jälkeen mieleen tuli muitakin urasuunnitelmia.
– Koulunkäynti alkoi yllättäen kiinnostaa. Pyrin oppikouluun, mutta en onneksi päässyt, vaan jäin pisteen päähän. Kun minulle valkeni, että koulu olisi kestänyt viisi vuotta, olin tosi tyytyväinen. Hain ammattikouluun ja pääsin sinne.
Pentti kävi Tornion ammattikoulussa kaksivuotisen maatalouskonekorjaajan linjan, mutta koulun loputtua hän sai kesätyön aivan eri alalta.
– Tein kivitöitä sen kesän. Kunnostimme vanhojen rakennusten kivijalkoja, teimme autotallien luiskauksia ja muita kivitöitä. Sivutöinä ajoin hevosella porria. Siitä sitten pääsin syksyn päälle huoltoasemalle töihin. Työsarkaa autojen ja koneiden kanssa on riittänyt siitä pitäen.
Hevoset saivat sillä erää jäädä, mutta kunnioitus hevosia kohtaan on pysynyt.

...
Auttamista Vapepassa
Jossakin vaiheessa Pentille tuli tarve auttaa muita ihmisiä. Hän on ollut mukana Suomen Punaisen Ristin yli 30 vuoden ajan. Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa eli Vapepassa hän on toiminut vuodesta 1989 saakka.
– Jokin siinä vain veti. Lähdin aluksi sinne tekemään harjoituksia ja kouluttautumaan, mutta vähitellen päädyin itse kouluttajaksi.
Vapepa järjestää yleensä syksyllä seminaarin ja suuren harjoituksen. Usein kyseiset tilaisuudet on järjestetty Saariselällä, josta on saatu sesongin ulkopuolella majoitus, ruokailut ja hyvät harjoitteluolosuhteet kilpailukykyiseen hintaan.
– Siellä on rakennettu erilaisia harjoituksia. On ollut linja-auto- ja lentokoneonnettomuutta, hotellipaloa ja muuta. Vuonna 2007 meillä oli siellä Barentsin alueen yhteinen Barents Rescue -harjoitus, mihin osallistuivat Norja, Ruotsi, Suomi ja Venäjä. Mukana oli noin 750 henkeä ja ”potilaat” päälle.
Vastaava harjoitus on tulossa ensi syksynä Kittilään. Hyvin todennäköisesti kysymyksessä on kaivosonnettomuus.
– Hiomme siellä tietoja, taitoja ja kalustoa yhteensopiviksi.
Missä sie oot?
Pentti toimii Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa MSO-etsintäkouluttajana, mutta myös ensihuollon ja henkisen tuen kouluttajana.
– Suurin osa on etsintää, mutta ihmiset haluavat myös purkaa pahaa oloaan. Keskustelen heidän kanssaan asioista, jos sellaiseen on tarvetta. Traumaattiset kokemukset helpottuvat puhumalla ja kaikki keskustelut ovat täysin luottamuksellisia.
Myös harjoitukset puretaan puhumalla kaikki tapahtuneet asiat läpi. Sillä varmistetaan muun muassa se, ettei harjoituksessa annettu rooli jää kenelläkään päälle.
MSO eli Missä sie oot? -koulutusta on järjestetty Vapepassa kuutisen vuotta. Lapissa on puolenkymmentä kouluttajaa.
– Etsintä suoritetaan kolmen hengen partioissa. Etsintäalueelle mennään aina Vapepa-keskuksen kautta, eikä alueelta saa myöskään poistua ilman poliisiviranomaisen lupaa. Näin vältytään siltä, että etsijöistä tulee etsittäviä.
Muistisairaita ja rikoksen uhreja
Joskus käy niin, että yksi asia johtaa toiseen. Etsintäkoulutuksesta on vain pieni askel niihin syihin, miksi ihmiset joutuvat hukkateille. Koska taajama- ja rakennusetsinnöissä etsittävät henkilöt ovat usein muistisairaita, on sekin asia alkanut vähitellen kiinnostaa.
– Muistisairaitten omaiset tarvitsevat tukea. Toimin nykyään myös muistitukihenkilönä ja opastan muistisairaita ja heidän omaisiaan muun muassa oikeuskysymyksissä.
Pentti suosittelee varauksetta kaikille hoitotahdon ilmaisemista kirjallisesti.
– Kaikki me vanhenemme, eikä voi etukäteen tietää, kuka sairastuu etenevään muistisairauteen. Oma hoitotahto kannattaa ilmaista silloin, kun sen vielä pystyy tekemään, sillä se pienentää merkittävästi omaisten taakkaa ja vastuuta.
Oikeuskysymysten kanssa askaroiminen ei jää Pentin kohdalla ainoastaan muistisairaitten ja heidän omaistensa tukemiseen, vaan hän toimii rikosuhripäivystyksen kautta myös sekä rikoksen uhrien että todistajien tukihenkilönä.
– Lähinnä neuvon, miten oikeudenkäyntiin valmistaudutaan. Kemi-Tornion käräjäoikeus on ottanut vapaaehtoistyön hyvin vastaan.
Pinnanalaista elämää
Pentillä on yksi harrastus, jolla ei ole mitään tekemistä auttamisen kanssa. Tai ei siis ainakaan pitänyt olla...
– Ylitorniolle perustettiin sukellusseura vuonna 1983. En ollut mukana perustavassa kokouksessa, mutta heti seuraavassa kylläkin. Siitä saakka olen osallistunut toimintaan, kouluttajanakin jo vuodesta 1985 alkaen.
Sukellusseura tekee joskus retkiä esimerkiksi Norjaan, missä sukeltajat hankkivat murua rinnan alle pyydystämällä kaloja harppuunalla. Retkipöytään katetaan useimmiten kissakalaa.
– Sukeltamisessa viehättävät painottomuuden tunne, hiljaisuus ja pinnanalainen elämä, Pentti tunnustaa.
Midnight Divers järjestää sukeltamisesta kiinnostuneille laitesukelluskursseja, joilla Pentti toimii kouluttajana. Vähitellen hän on saamassa itselleen seuraajan Koivuniemen Sarista.
Vedenalaista etsintää
Vaikka Pentin sukellusharrastus alkoi jo ennen Vapepaa, tarvittiin sielläkin sukeltajia ja kouluttajaa. Ei tosin ollenkaan niin mukavissa merkeissä kuin sukellusseurassa. Vapepassa Pentti kouluttaa sukeltajia vedenalaiseen etsintään. Lapin alueella on tällä hetkellä ainoastaan kaksi kouluttajaa, joilla tarvittava kortti on voimassa.
– Vuonna 1998 sukeltajille järjestettiin valtakunnallinen pilottikurssi vedenalaisesta etsinnästä. Pari, kolme vuotta myöhemmin kerätty materiaali muokattiin opetustarkoitukseen sopivaksi ja kursseja alettiin järjestää säännöllisesti.
Tällä hetkellä Lapissa on arviolta 40 etsintäkoulutuksen saanutta sukeltajaa, mutta ehkä vain noin kymmenellä on voimassa oleva kortti.
–Ylitornion alueella on säästytty muutamana vuotena hukkumistapauksilta, joissa uhria pitäisi lähteä hakemaan pinnan alta. Kun niitä tapauksia on ollut, niitä on joskus jouduttu purkamaan keskustelemalla. Yleensä Pelastuslaitos soittaa minulle, että lähdetkö hakemaan. Kaikki eivät halua lähteä sellaisille keikoille.
Vapaaehtoistyötä myös nuorille
Sukellusharrastukseen, Vapepan ja SPR:n toimintaan sekä muuhun järjestötyöhön tulee mukaan jonkin verran nuoria, mutta enemmälle olisi tarvetta. Uusia vapaaehtoistyöntekijöitä tarvitaan kaikissa järjestöissä.
– Eri seurojen ja järjestöjen välille tarvitaan niin hyvää yhteistyötä, että nuoret saavat riittävästi vaihtoehtoja ja vaihtoehtojen matkassa hyviä kavereita. Se helpottaisi oman paikan löytymistä yhteiskunnassa.
Pentin mielestä mopoja voisi rassata jo ennen 15 vuoden ikää, jos se kerran kiinnostaa. Siihen tarvitaan vain sopiva tila, työkaluja ja muutama innostunut, vapaaehtoinen vetäjä.
– Kielletyt asiat kiinnostavat. Jos saataisiin vielä suljettu alue, jossa voisi rällätä mopolla, saattaisivat pahimmat kasvukivut laimentua siihen.
Mopojen – tai skootterien – rassaaminen ei ole nykyään enää pelkästään poikien juttu, vaan se kiinnostaa tyttöjäkin.
– Toinen asia on se, että samalla kun korjailtaisiin mopoja, opittaisiin korjaamaan myös pienkoneita: ruohonleikkureita, moottorisahoja ja muita. Kun peukalo ei olisi enää keskellä kämmentä ja osaisi tehdä jotakin, pärjäisi jo muuallakin.
Auttamishalu äidinmaidossa
Pentti on ehtinyt tehdä työelämässä muutakin kuin korjata koneita. Hän on muun muassa pyörittänyt ambulanssitoimintaa ja tuurannut siinä kuljettajien lomia. On hän ehtinyt ruumisautonkin rattiin.
– Siellä ovat kaikkein tyytyväisimmät asiakkaat – ja jos he vaativat jotakin, heitä myös totellaan!
Toimeliaisuudestaan huolimatta Pentti pitää itseään lähinnä juoksupoikana, erityisesti nyt eläkeläisenä.
– Olen ikäni pyrkinyt siihen, että jos joku on jotakin tarvinnut, olen parhaani mukaan auttanut. Se on ollut sellainen elämän punainen lanka. Olen yrittänyt neuvoa, ohjata ja tarvittaessa myös tukea.
Pentti on imenyt auttamisen halun itseensä jo äidinmaidossa. Näin ainakin vakuuttaa Pentin elämänkumppani Kerttu Rantataro 36 yhteisen vuoden aikana hankitun kokemuksen perusteella.
– Pentillä ei ole koskaan ollut vaikea lähteä ambulanssikyytiin yön selkään. Myös Pentin äiti oli mukana SPR:n toiminnassa ja hän oli muutenkin aina valmis auttamaan muita ihmisiä kaikenlaisissa asioissa. Hän oli siivo ja hyväluontoinen ihminen kuten Penttikin, Kerttu toteaa.

Jaa uutinen:  

Kylmä, kaunis Lontoo valmistautuu jouluun

18.12.2014 06:00 Hilja Siilasvuo


LONTOO — Kirjoituksista stressaamisen ja loputtoman uravalintapähkäilyn jälkeen välivuosi tuntui hyvältä ajatukselta. Mikä olisikaan parempi paikka viettää välivuotta kuin jännittävä ja eksoottinen Lontoo?
Ensimmäiseksi päätin siis, että haluan muuttaa Lontooseen. Seuraavaksi piti päättää millä siellä eletään. Googlettelun ja muutaman blogikirjoituksen jälkeen syntyi ajatus au pairina työskentelemisestä.
Heinäkuun alku meni kavereita hyvästellessä ja vapaudesta nauttiessa. Lentokoneeseen nousin noin kolmen tunnin yöunien jälkeen. Siitä hetkestä on kulunut kohta puoli vuotta. Puoleen vuoteen mahtuu paljon hyvää, ja hiukan pahaakin. Uuteen maahan muuttaminen on jännittävää, mutta myös pelottavaa.

Lue lisää sivulta 16.

Jaa uutinen:  

Korpilombolon Yöfestivaali avaa siltoja taiteenlajien välille

18.12.2014 06:00 Karolina Ajanki


KORPILOMBOLO – Vuonna 1926 kolumbialaiskirjailija León de Greiff lähetti fiktiivisen hahmonsa Gasparin Ruotsiin, Korpilombolon kylään nauttimaan täydellisestä hiljaisuudesta. Greiff asui Bolompolon kaupungissa sinä aikana kun romaanihenkilö nautti rauhasta seikkaillen keskellä “jäätä ja kallioita.” Kirjailija ei päässyt koskaan vanhempiensa synnyinmaahan Ruotsiin – ainakaan konkreettisesti.
Korpilombolon Festival of the Night on osoitus siitä, miten mielikuvituksen ja todellisuuden raja on häilyvä ja kuinka kaksi asuinpaikkaa maailman toisilta laidoilta linkittyvät yhteen. Kirjallisuuden tutkija Julian Vasquez löysi de Greiffin tarinan ja kiinnostui Korpilombolosta. Vasquez järjesti symposiumin kylään yhteistyönä Umeån, Tukholman ja Pajalan kunnan kanssa vuonna 2004. Tästä sai alkunsa Korpilompolon Yöfestivaali.

Lue lisää sivulta 18.

Jaa uutinen:  

Toivo Orajärven evakkotaival kesti kahdeksan kuukautta

18.12.2014 06:00 Kari Kaulanen



ORAJÄRVI  –  Tänä syksynä on tullut kuluneeksi seitsemän vuosikymmentä siitä, kun lähes 170 000 Oulun läänin itä- ja pohjoisosien sekä Lapin ihmisistä joutui jättämään kotinsa ja lähtemään pakoon entisiä aseveljiä.
Suurin osa heistä sijoitettiin Suomeen, pääasiassa Pohjanmaalle. Ruotsiin evakuoitiin noin 56 000 henkeä, joukossa suurin osa länsirajan asukkaista.
Jokin aika sitten 85 vuotta täyttänyt Toivo Orajärvi oli 14-vuotias lähtiessään perheensä kanssa evakkotaipaleelle lokakuun alussa 1944. Takaisin Orajärvelle hän palasi seuraavan vuoden toukokuussa.
Orajärven perhe oli useimpia suomalaisperheitä edullisemmassa asemassa siksi, että Iida-äiti oli syntyisin Ruotsin Pellosta ja osasi myös ruotsia.

Lue lisää sivulta 20.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät paikallisuutiset
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
tornedal
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210, Fax: 020 743 3218
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Verkkokauppa
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210, Fax: 020 743 3218
ylitornio(@)tornionlaakso.net