Sofia ja Henri haaveilivat ammatistaan jo lapsina

11.1.2018 06:00 Kaisu Määttä

”Työ otetaan vakavasti ja vastuullisesti, mutta työparin kanssa huumori lentää”, Anna-Sofia Nikka ja Henri Marjeta tuumaavat. Molemmat iloitsevat siitä, että saivat töitä omasta kotikunnastaan.

YLITORNIO – Ylitornion, Pellon ja Kolarin kunnan maaseututoimea vie nykyään eteenpäin kaksi nuorta agrologia, Anna-Sofia Nikka ja Henri Marjeta. Sofia kertoo valmistuneensa agrologiksi vuonna 2010 ja Henri keväällä 2017. Molemmat ovat syntyjään ylitorniolaisia, Sofian kotipaikka on Pekanpäässä ja Henrin Taroniemessä.

Henri täyttää helmikuussa 26 vuotta, ja Sofia, jota myös uskoisi reippaasti alle kolmikymppiseksi, kertoo täyttävänsä kohta jo 32 vuotta. Molemmat aloittivat Ylitornion kunnan maaseutusihteereinä viime syksynä.

– Ennen tätä olin kolme vuotta Itävallassa, jossa olin Linzin kaupungissa Tutkimus- ja kehittämisyksikön kansainvälisenä sihteerinä. Siellä kehitettiin lennokkidroneja tieteen ja taiteen käyttöön. Olen aina kuitenkin tiennyt, että haluan tulla takaisin tänne ja kun näin työpaikkailmoituksen maaseutusihteerin paikasta, se kolahti heti, Sofia kertoo.

– Olen aina haaveillut tästä työstä. Pikkutyttönä olen käynyt Ari Ala-Poikelan toimistolla, kun vanhemmilla oli maatila. Ajattelin jo silloin, että olisi tosi kiva työ. Kymmenen vuotta sitten tein harjoitteluja Arille ja siitä jäi kipinä, että olisi mukavaa, jos pääsisin tänne töihin.

Maailma tuli nähtyä

Sofia kertoo lähteneensä heti agrologin koulutuksesta vaihtoon, koska halusi nähdä maailmaa laajemmaltikin. Vaihto-oppilaana Sofia kertoo olleensa Islannissa ja muun muassa Etelä-Norjassa. Jääminen ulkomaille ja mahdollisesti jopa kaupunkiin ei kuitenkaan ollut koskaan vaihtoehto.

– Maailma tuli nähtyä. Nyt olen tyytyväinen, että saan olla täällä, Sofia toteaa.

– Täällä ovat ne asiat, mitkä ovat aina olleet mulle tärkeitä; luonto ja siihen liittyen kalastus ja hiihto, joita ei oikein voi kaupungissa harrastaa. Siellä kun oli vähän aikaa, alkoi tuntua, että haluaa takaisin luontoon. On kuin poro olisi ollut kaupungissa, Sofia naurahtaa.

Vaikka Itävallassa on paljon upeita maisemia ja Alpit lähellä, ei luonnossa liikkuminen siellä tarjoa samanlaista vapauden ja hiljaisuuden tunnetta kuin Suomessa ja erityisesti Lapissa tai Tornionlaaksossa.

– Itävallassa ei voi liikkua metsässä ilman maanomistajan lupaa. Ei sinne voi lähteä noin vain marjastamaan tai muuta. Meidän vapautta ja jokamiehen-oikeuksia ei ymmärrä ennen kuin on käynyt jossakin muualla. Silloin näkee lähelle paremmin, tajuaa kuinka hyvin meillä on asiat.

Lue koko juttu...

Jaa uutinen:  

Kaunis kirja kylästä väylän ja vaarojen sylissä

11.1.2018 06:00 Kaisu Määttä

Festipalvelussa odoteltiin malttamattomana Tuomo Korteniemen ja kirjojen saapumista.

YLITORNIO – Joukko entisiä ja nykyisiä Kuivakankaan kyläläisiä kokoontui viime perjantaina innostunein ja odottavin mielin Festipalveluun, jossa julkistettiin Kuivakankaasta tehty kyläkirja. Väylä-yhtiöitten kustantaja Tuomo Korteniemi toi uunituoreet Kuivakangas, kylä väylän ja vaarojen sylissä -kirjat suoraan painosta tilaisuuteen, ja totesi, että kyseessä on ilon päivä.

Rapeat viisisataa sivua käsittävän kirjan aineiston kokoaminen aloitettiin jo reilut kymmenen vuotta sitten, kun Jaana Louko haastatteli vuonna 2006 alkaneen Perinteestä tulevaisuuteen -hankkeen aikana kirjaa varten ihmisiä Kuivakankaalla, Kaulirannassa ja Etelä-Portimojärvellä. Sen jälkeen Kuivakankaan kylällä alettiin pitää kirjapiiriä, joka kokoontui viiden vuoden ajan.

Kuivakankaan kylästä kirjoitetun kyläkirjan julkistaminen ei ole merkittävä asia pelkästään sen vuoksi, että ajallisesti pitkä työ on nyt saatu päätökseen, vaan myös siksi, että Kuivakangas on kylänä merkittävä ja tärkeä kylä. Kuivakangasta voi perustellusti sanoa Ylitornion ensimmäiseksi kirkonkyläksi.

Lue lisää Meän Tornionlaakson sivulta 3.

Jaa uutinen:  

Kun armeijan lentokone tuhoutui Pellossa huhtikuussa 1922

11.1.2018 06:00 Kari Kaulanen

PELLO – Vuoden 1922 pääsiäisen tienoilla Lapissa, ja todennäköisesti koko valtakunnassa, seurattiin jännittyneinä Pelloon laskeutuneen armeijan lentokoneen kohtaloa. Pohjolan Sanomat uutisoi asiasta lyhyesti monena päivänä ja julkaisi pääsiäisen jälkeen koneen tähystäjän haastatteluun pohjautuvan jutun, jossa samalla oikaistiin aiempaa, virheellistä uutisointia.

Lentäjäluutnantti Ghansonin mukaan lentokone lähti Oulusta 2. huhtikuuta kello 11.15. Sen tarkoituksena oli lentää ensin Kemiin ja sieltä Kemijokea seuraten Rovaniemelle. Meren yllä oli aurinkoista, mutta myös sumuista, mikä vaikeutti tähystystä.

Kun lisäksi Iin ja Simon välillä on vain vähän saaria eli maamerkkejä, suunnasta jouduttiin poikkeamaan hieman vasemmalle. Koska pienikin poikkeama kasvaa matkan jatkuessa kymmeniin kilometreihin, kone saapuikin Tornioon. Kello oli silloin 12.12.

Lue lisää Meän Tornionlaakson sivulta 8.

Jaa uutinen:  

Harry Ylisaukko-oja teki harrastuksesta elinkeinon

11.1.2018 06:00 Minna Siilasvuo

Harry Ylisaukko-oja selailee yrityksen perustamispapereita ja suunnittelee sen maanantaina vietettävää 40-vuotisjuhlaa. Se vietetään yrittäjämäiseen tapaan – töissä.

NAAMIJOKI – Maanantaina 15.1. tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun Alfred Ylisaukko-oja ja hänen poikansa Birger ja Harry allekirjoittivat yhtiösopimuksen. Perustettava yritys sai nimekseen Naamijoen Lohi Ky, ja sen toimialana oli – kuten nimestäkin voi arvailla – kalankasvatus ja -jalostus.

– Isä oli kaivattanut jo kymmenen vuotta aikaisemmin, vuonna 1968, kolme kalankasvatusallasta, joissa kasvatettiin kirjolohta lähinnä omiksi tarpeiksi ja vähän naapureillekin. Laajentamista kyllä suunniteltiin, mutta puheeksi se olisi jäänyt, ellei Birger olisi valmistunut tie- ja vesirakennuspuolen diplomi-insinööriksi, yrittäjä Harry Ylisaukko-oja toteaa.

Kun osaaminen hankkeen suunnitteluun ja toteuttamiseen oli niinkin lähellä kuin omassa perheessä, laajennus oli jo melkein pakko toteuttaa.

– Jos Birgerin panos muutettaisiin rahaksi, se olisi niin valtava, että eihän sitä olisi koskaan keneltäkään ulkopuoliselta ostettu. Se mahdollisti yritystoiminnan käynnistämisen.

Kalankasvatus uusinta uutta

Talot ja tilat luovutettiin nöyrästi Finnveralta ja pankilta saatujen lainojen vakuudeksi. Jälkikäteen ajatellen Harry pitää sitä virheenä, mutta se on ollutta ja mennyttä.

– Sen verran ihmisten pitäisi yrittämisen alkuhuumassakin muistaa, että asiat eivät välttämättä mene niin kuin niiden kuvitellaan menevän. Olisi varmasti syytä pohtia perusteellisesti, paneeko kodit, tilat ja sukupolvien työn pantiksi yritystä vastaan.

Lue lisää Meän Tornionlaakson sivulta 9.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät paikallisuutiset
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net